Tavallisena keväisenä päivänä Matias Mömmö pääsee salaperäisen kiven jäljille. Siitä alkaa tapahtumien ketju, jonka osapuolina ovat suuri kaivosyhtiö, itsepäiset kyläläiset, sekä maa itse!
Kirjanäyte
”Oletkos sinäkin Luukkasenvaaran poikia?” kauppias kysyi. Ei se minua tunnistanut.
”No tavallaan. Minun mummola on siellä. Tosin eivät oo ennää elossa,” vastasin vältellen. Kaarlo mietti vähän aikaa ja kysyi: ”Ootko sinä Pertin poika?” Myönsin niin olevan asian laita. Tunsin punastuvani. Siinä bensaa pumpattiin hetken hiljaisuuden vallitessa. Kaarlo näytti siltä, että samalla kun polttoainemittari pyöri, kelasi hän muistoja arkistoista:
”Se mummolasi paloi. Ikävä juttu. Salamako sytytti?”
”Salama,” vahvistin. Pääskyset kisailivat navetan ympärillä. Lehmät olivat pakkautuneet sen taakse.
”Mutta ukista ja mummosta on jo aika jättänyt?”
”Juu. Olishan se ollu heille raskas isku, kotitalon palaminen.”
”Hekö asuivat siellä loppuun asti?”
”Niin tekivät, ensin kuoli ukki. Saunan jälkeen kotisänkyyn ja vuon piästä mummo sairaalaan. Syvän petti molemmilta.”
”Nyt toppasi,” sanoi kauppias ja laittoi bensaletkun paikoilleen tankkiin ja sulki mittarin. Läksimme kävelemään aitan edestä kauppasiipeä kohti.
Kuukunen on uudistettu kirjallisuutta ja muuta luovaa tekemistä silmällä pitäen. Tästä on hyvä lähteä kehittämään lisää. Mukaan on tullut paljon uuisia ominaisuuksia, joita aion esitellä omien projektieni kautta.
Kyöpelinvuoren saloilla - erään romaanin anatomia
”Istuin ähkäisten suurelle tummalle lohkareelle ja asettelin repun jalkojen väliin. Nostin repusta termoksen ja eväät viereiselle kivelle, joka oli kuin pöytä siinä. Kivet oli nätisti sammaleiden päällä, oli selvästi nostettu maasta, kun tietä oli tehty. ”
Romaanissa Kyöpelinvuori ei kohoa kylän sydämestä, eikä ole seutukunnan mahtava keskipiste tai maamerkki. Sen merkitys romaanille kumpuaa oikestaan enemmänkin muista seikoista. Päähenkilön omista muistoista, lapsuuden ja nuoruuden peitellyistä traumoista - sekä toisaalta Kyöpelinvuoren aarteesta. Koboltin ja kyöpelin etymologiset juuret kun ovat yhteiset.
Romaanin askeettinen kerronta ei ainakaan ryve sielullisissa asioissa. Mutta siellä ne ovat, joskus rivien väleissä, toisinaan muutaman sanan niukassa ilmaisuissa.
\"Chandlerin ja Rothin ohella Salovaara on menettänyt sydämensä F. Scott Fitzgeraldin, John Dos Passosin, Jack Londonin ja John le Carrén proosalle ja Karl Marxin, Yrjö Ahmavaaran ja Stephen Hawkingin ajatuksille. Toistuvasti Salovaara on lainannut pakinoissaan Pertti Niemisen suomentaman kiinalaisen runoilijan Po Chü-i\'n mietelmärunoja. Suomalaisista kirjailijoista Pentti Haanpää, Olavi Paavolainen, Erkki Ahonen, Jörn Donner, Ralf Nordgren ja Christer Kihlman ovat ehkä syvimmin koskettaneet Salovaaran esteettiseen mielentilaan.\" Tämä on lainattu Kyösti Salovaaran sivuilta. Huomaan, että Salovaara ei ole menettänyt kirjallista sydäntään yhdellekään naiselle - ainakaan tuossa vaiheessa. Sivuilla oleva teksti on vanha. #kirjallisuus #blogit #kirjablogit
Ja äkkiä, kepeästi kuin kissa, Parada hyppäsi alttarille ja tarttui oraakkelia kurkusta. ”Meidän jumalamme eivät ole luojiamme. Me olemme luoneet heidät, mutta emme omaksi kuvaksemme, sillä se olisi kaamea virhe,” Parada ajatteli katsoen päätyyn pystytettyä Apollonin patsasta. Sitten hän ojensi toisen kätensä ja otti kiinni Pythian kädestä. Olento tuijotti häntä epäuskoisena.
”Etkö sinä nähnyt tätä ennalta?” Parada kysyi ja kiskaisi lujaa. Lue lisää kirjautuneena Kuukunen-sivustolle. #scifi-romaani #suomalainen-scifi #sotaromaani #kaupunkisota
Viikon blogi on Deadline Torstaina. Sitä julkaisee Kyösti Salovaara. Hän kertoo, että on kirjoitellut kulttuurista ja elämästä moniin lehtiin viitisenkymmentä vuotta. Kyösti on siis osansa tehnyt kulttuurin eteen. \"Ei ole mahdollista valita omaa aikaansa, mutta on pakko valita itsensä omassa ajassaan.\" Deadline Torstaina -blogia hän on pitänyt vuodesta 2012. Kirjoitukset ovat pakinatyylisiä täynnänsä lainauksia ja viittauksia. \"Kun lukee paljon, tietää paljon.\" Suosittelen lukemaan hänen blogiaan, aloittamaan vaikka alusta. Monet asiat, kun eivät vanhene koskaan. https://kyostisalovaara.blogspot.com/ #kirjallisuus #blogit #kirjablogit #viikonblogi
Päädyin Yle Areenaan selaamaan kirjallisuusohjelmia ja tekemään löytöjä. Katsos, lyhyt katsaus L. Onervan 70-vuotissyntymäpäiville vuodelta 1952. Eipä uskoisi, mitä kaikkea tuo ohjelman kiltin näköinen mummeli onkaan kokenut. Hurjat seikkailut Pariisissa ja ties missä. Suhde Eino Leinoon, kaksi avioliittoa, alkoholiongelma… Mutta eiväthän ne ole syitä, miksi hänä juhlitaan! L. Onerva oli huippulahjakas, eikä sitä käynyt kiistämään edes Eino Leino. Mutta jatketaan matkaa… hmmm. Mikäs tuo on, Yhden avioliiton anatomia? Jaaha, ohjelmassa haastatellaan Tuula-Liina Varista, Pentti Saarikosken vaimoa. Hän kertoo elämästään alkoholistin vaimona. Olen saanut Saarikoskesta tarpeekseni - olkoonkin, että hän ajattelee tähtien tasolla. Menen niin nopeasti, että päädyn tarkastelemaan kulttuuria Mullan alta. Ohjelman synopsis kertoo, että ”Kaksitoista nykypäivän artistia tarttuu edesmenneiden suomalaisten runoilijoiden runoihin ja luo niille uuden elämän uuden laulun muodossa.” Heti ensimmäisessä jaksossa estradille astelee - sieltä mullan alta, runoilija Arto Melleri, armoitettu viinaveikko ja ties mitä muuta. No, tietenkin lahjakas sanankäyttäjä. Täytyy katsoa tämä sarja uusinta, olin jo ehtinyt unohtaa sen. Tällä kertaa seikkailuni vei minut alkoholistista toiseen. Se oli sellaista ennen, nykyään voi kirjoittaa jo selvinpäinkin. Käypäs itsekin tutkimassa, millaisia löytöjä teet!
https://areena.yle.fi/tv/ohjelmat/30-245 #kirjallisuus
luoti-tiisu
Rantakylä on kyllä sellainen elämämkoululaisten kasvattamo, eihän siitä mihkään pääse. Se oli jo semmonen kun itte olin pentu. Miten se siirtyy vaan sukupolvelta toiselle? Onku joku englantilainen luokkajakojuttu, white trashia ja silleen. En oikein osaa syyttää yhteiskuntaa, vaan luulen, että on monella peiliin katsomisen paikka jos lapsista tulee rikolliisia.. Rasistinen käyttäytyminen on hyvä alku oman loppuelämänsä pilaamiseen. \"Joensuu kuuluu meille\", lukee tuossa tarrassa. Joo, no ihan varmaan kuuluu. Kuuluu teille, kunhan sosku maksaa. Eli siitähän siinä on kysymys. Noi kokee, että mamut kilpailee samoista yhteiskunnan almuista. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2ada55e2-7827-47b7-b1e9-316c4186deb4
Siellä on nyt kovat piipussa - PSG vs. Barcelona. Ferran Torres pääsee pelaamaan entistä seuraansa vastaan. PSG voitti Cityn, mutta siinä oli tuuriakin paljon ja Haalandilla oli huono päivä. PSG:llä on kotikenttäetu ja Pariisi tuntuu muutenkin olevan sekaisin. Onhan PSG kova, tietysti, mestaruudet sen kertoo, eikä Barcelona ole muuri. Kumpikaan ei ole, vaan taitavia hyökkääviä joukkueita. Jännä nähdä, miten lähtevät peliin. Dembélé on vähän ollut vaisu, mutta nousukiitoa nähdään jo. Kvaratskhelia on aina oma lukunsa. Torres taas johtaa pistepörssiä, mitä ei olisi tapahtunut, jos olisi yhä Barcassa...vai. PSG:n puolustus tökkii, koska Nuno Mendes on loukkaantunut. Barcalta puuttuu mm. Eric Garcia. Barcan keskikenttä näyttää kyllä vahvalta. Kärjessä on jalkapallon Chopin, Lamine Yamal, slummien miljonääri Rapinha.. Ai perhana. Toivottavasti tulee hyvä matsi ja nähdään paljon maaleja ja päästä päähän menoa! #jalkapallo #mestarienliiga #PSG #FCBarcelona
Haahtela annostelee tarinansa lukijalleen kuin varoen, pieninä kipeinä palasina. Hänen havaintonsa ihmismielen herkkyydestä ovat niin koskettavia, todellisia, että niiden lukeminen tuntuu melkein kivulta. Ja kieli on niin eheää, viimeisteltyä, jokaiselta piirroltaan hengästyttävän kaunista, että tekisi mieli alleviivata lause toisensa perään, lukea ne kaikki moneen kertaan, viipyillä niiden syvyydessä... https://kirjojenkamari.blogspot.com/2014/10/joel-haahtela-tahtikirkas-lumivalkea.html #kirjallisuus #kirjablogit
Kukaan ei ole saari - paitsi Suomi. Sitä mieltä on yhdysvaltalainen tutkija Alexander Diener. Hän tutkii saartamme Joensuussa. https://yle.fi/a/74-20251860 #päivänpolitiikka
