Julkinen Kuukunen

Kyöpelinvuoren saloilla - erään romaanin anatomia ”Istuin ähkäisten suurelle tummalle lohkareelle ja asettelin repun jalkojen väliin. Nostin repusta termoksen ja eväät viereiselle kivelle, joka oli kuin pöytä siinä. Kivet oli nätisti sammaleiden päällä, oli selvästi nostettu maasta, kun tietä oli tehty. ” Romaanissa Kyöpelinvuori ei kohoa kylän sydämestä, eikä ole seutukunnan mahtava keskipiste tai maamerkki. Sen merkitys romaanille kumpuaa oikestaan enemmänkin muista seikoista. Päähenkilön omista muistoista, lapsuuden ja nuoruuden peitellyistä traumoista - sekä toisaalta Kyöpelinvuoren aarteesta. Koboltin ja kyöpelin etymologiset juuret kun ovat yhteiset. Romaanin askeettinen kerronta ei ainakaan ryve sielullisissa asioissa. Mutta siellä ne ovat, joskus rivien väleissä, toisinaan muutaman sanan niukassa ilmaisuissa.